?

Ohje löytyy toisesta blogista!

Yrittelen vähitellen alkaa uutta blogia toisessa paikassa, koska tänne on tullut todella paljon roskaa viime aikoina eikä ylläpito ole saanut niitä suodatettua.  Harmittaa tuo nykyisen roskapostin määrä.

Uusi blogi löytyy osoitteesta

http://pappilanelamaa.blogspot.com/

Mies toi pari päivää sitten uudet tulppaanit. Koivun lehdet ovat jo aivan vihreinä. Kevät tulee vääjäämättä.

Tänään olen taas kerran tehnyt valmisteluja seuraavaa työpäivää varten. Monia hautaansiunaamisia riittää näin maaliskuussa. Vaikuttaa siltä, että tähän aikaan ja sitten juuri joulun maissa kuolee erityisen paljon ihmisiä.

Raamatun sana tänään: "Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa." (Psalmi 84:6-7)

Neuloin vaihteeksi ruskeasta merinovillasta junasukat (40 silmukkaa, kolmosen lyhyet kanttipuikot), jotka painavat 41 grammaa. Naitä oli mukava neuloa noilla puikoilla ja tuo lanka tuntui hyvältä neuloa, paljon paremmalta kuin Wool tai Nalle.

Kaupunkireissu tuli tänäänkin. Oli siunauskeskustelu jälleen. Eilen unohdin ystävän luo käsikirjani ja niin tuli uusi matka samaan paikkaan. Tosin hän ei ollut kotona ja ohjeiden mukaan pääsin naapurin kautta etsimään kirjani ja löytyiväthän ne... Kiitos!

Torilla ohikulkiessani näin paikallisen urheiluseuran mainoksen.

Samalla reissulla päätin sitten ottaa rennosti ja kävin tavaratalon alennuspäivillä. Olin jo pitkään etsinyt reppuun pieneen tilaan menevää untuvatakkia, jonka voi hiihtotauolla laittaa ylle. Nyt löysin sellaisen puoleen hintaan ja tyytyväisenä ostin takin.

Flunssakausi on alkanut meilläkin. Olen sentään vielä pystyssä. Yritän jotenkin sinnitellä viikonlopun yli...jos mahdollista, jotta saisin sovitut työt tehtyä. Juon paljon lämmintä, syön ylimääräsiä annoksia C-vitamiinia, nautin hunajaa ja mustaa viinimarjamehua, pidän villasukkia jaloissa...

Raamatun sana tänään: "Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää." (Psalmi 145:15-16)

Valokuvatorstain aiheena mm. "Mitä me teemme näin kevätpäivinä, jotka nyt tulevat nopeasti? Tänään aamulla taivas oli harmaa,mutta jos nyt menee ikkunan ääreen..."

(Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinkikirjat, 1972)

niin näkee vihreää...

Paastonaika on jo yli puolenvälin ja lähestytään pääsiäistä. Niinpä meilläkin on jo ollut pääsiäiskukkia eli narsisseja kertomassa tuosta kristikunnan suurimman juhlan läheisyydestä.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista tärkein ja vanhin — 300-luvulla eläneen kirkkoisä Gregorios Nyssalaisen sanoin "päivien kuningatar". Tai "juhlien juhla", kuten paavi Leo Suuri 400-luvulla sitä kuvaili. Pääsiäisen sanomassa tiivistyy kristinuskon ydin: Kristus on ylösnoussut ja kuolemallaan voittanut kuoleman.

Suomen kielen sana "pääsiäinen" on uudissana, jota käytettiin jo ennen Agricolaa. Alun perin se on tarkoittanut pitkästä ja raskaasta paastosta pääsemistä.

Tämä päivä sujui taas osaltaan töissä. Nyt olin naapuriseurakunnassa lähetyspiirissä kertomassa Tasauksesta, koska eilen oli tuo kevätpäivän tasauspäivä. Ja tasauksen idea on tasata hyvinvointia kaikkialle. Joka viideshän maailman ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella, alle dollarilla päivä ja eniten kärsivät naiset, lapset, vammaiset ja sairaat.

Tärpätti on väritön tai kellertävä, haihtuva ja tulenarka neste, jota saadaan havupuiden pihkasta. Tärpätti -sana  yhdistetään yleensä ensimmäisenä mineraalitärpättiin eli lakkabensiiniin, joka ei nimestään huolimatta varsinaisesti ole tärpättiä, vaan liuotin, jota tuotetaan maaöljyä jalostamalla. Tärpättiä voidaan käyttää maalien ohentamiseen ja liuottimia kestävien pintojen puhdistukseen. Käytetty lakkabensiini luokitellaan ongelmajätteeksi.

Voisitko luopua päivän kolmannesta kahvikupista? Perjantaipullosta? Uusista kengistä? Jättää 10 tekstaria lähettämättä? Ostaa halvemman pizzan? Mistä olet valmis luopumaan? Haluatko lahjoittaa vastaavan summan Tasaus-keräykseen. Suomen Lähetysseuran vuotuinen Tasaus-kampanja käynnistyi kevätpäiväntasauksena eli tänään.Tasaus-keräys syntyi vuonna 1992 kevät- ja syyspäiväntasauksen innoittamana. Valo jakaantuu maailmassa tasan kaksi kertaa vuodessa, mutta elämisen edellytykset eivät koskaan. Siksi tarvitaan hyvinvoinnin tasaamista.

Enemmistö maailman lukutaidottomista ja köyhistä on naisia. Naiset tuottavat puolet maailman ruoasta, mutta omistavat vain kaksi prosenttia maasta. Naiset tekevät yli 60 prosenttia maailman töistä, mutta saavat tuloista vain 10 prosenttia. Naisten ja tyttöjen köyhyys johtuu usein siitä, että heidän perusoikeutensa eivät toteudu. Naisten oikeuksien toteutuminen on tehokkain keino vähentää köyhyyttä.

Tänä vuonna kampanjan keräystuotolla parannetaan naisten taloudellisia oikeuksia tukemalla naisten koulutusta ja pienyrittäjyyttä muun muassa Tansaniassa mm. kyläyhteisöjen kehittämisen kautta. Tasaus-keräyksellä tuetaan esimerkiksi Tansaniassa toteutettavia Morogoron ja Kishapun yhteisöjen voimaannuttamisohjelmia. Ohjelmia toteutetaan yhdessä Lähetysseuran tansanialaisen kumppanin, Tanganyika Christian Refugee Servicen kanssa.

Tasaus on Suomen Lähetysseuran vuosittainen kampanja. Kampanja alkaa tänään kevätpäiväntasauksesta 20.3. ja huipentuu syyspäiväntasaukseen.

Teemme kotona ruoat useimmiten alusta alkaen itse. Vaikka olemme useimmiten kahdestaan, niin teemme yleensä ison annoksen ruokaa, josta riittää toisellekin aterialle tai pakastimeen valmiiksi toiselle kerralle. Näin ruoka tulee usein edullisemmaksi ja samalla kertaa syntyy melkein samalla ajalla isompikin annos. Niinpä tälläkin kertaa tuli kaksi vuoallista samalla uuninlämmöllä.

Tänään mies valmisti lounaaksi kalalaatikkoa, jossa oli perunoita ja porkkanoita ohuina viipaleina, graavia lohta, sipulia, öljyä, kuivattua tilliä ja persiljaa ja pippuriseosta, laktoositonta kevytkermaa ja laktoosittomasta maitojauheesta maitoa. Paistos oli uunissa (200 astetta) noin 1,5 tuntia.

Aterialla oli tuoreena vihreänä ituja, joita olemme idätelleet. Uusi satsi lähti taas: alfa-alfan siemenet on laitettu likoamaan.

Tänä aamuna pyryttää lunta. Niinpä oli aikaa neuloa sukat valmiiksi. Seitsemän veljeksen Sinisorsa-kerien jämiä ja vähän harmaata lisäksi, jotta lanka riitti näihin noin 37 numeroisen jalan sukkiin. Puikot 3,5 ja 48 silmukkaa. Nämä perussukat painavat  90 grammaa.

Kanttorin penkki

Kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä. Lähdin aamulla messuun. Aivan tavallisena seurakuntalaisena tänään tuntui mukavalta saada olla penkissä. Messun jälkeen olin tuuraamassa Namibian lähetystyöntekijää.

Messun jälkeen oli lähetyslounas namibialaiseen tapaan. Lähetyssihteeri oli ideoinut kauniin kattauksen ja hyvän oheisohjelman.Tarjolla oli monenlaista maukasta syötävää.

Martat paikkakunnan eri marttayhdistyksistä olivat valmistaneet lounaan, jossa oli hirssiä, palapaistia, kaaliraastetta, porkkanaraastetta, hereroleipää, kotikaljaa ja kahvin kanssa keikauskakkua.

Namibialaisen keittiön ruokavalikoima on aika yksinkertaista Pohjois-Namibiassa eli Ambomaalla, kuten sitä olemme aikaisemmin kutsuneet. Tavallisin ruoka on hirssipuuro, jonka kanssa voi olla lihaa (vuohta tai kanaa, isoina juhlina nautaa), villipinaattia ja kurpitsaa, joskus myös kalaa tai termiittejä.

Perusruokana on edelleen hirssipuuro, oshifima. Hirssipuuroa voidaan syödä aamulla ja iltaruokana, joskus myös lounaalla. Aterialla täydet ruoka-astiat asetetaan ruokailijoiden eteen. Perheen pää ottaa ensin ja laittaa sitten ruokaa eteenpäin. Jokainen ottaa oikeaan käteensä annoksen hirssipuuroa, pyöräyttää sen palloksi, jonka päälle voidaan laitta lihapala tai joka kastetaan kastikkeeseen. Nykyään kuitenkin syödään omilta lautasilta.

Vihreitä lehtikasveja voi säilöä kuivaamalla keitetyt lehdet auringossa. Ennen keittämistä lehdistä poimitaan pois huonot osat ja kovat varret. Muutaman minuutin keittämisen jälkeen lehdet laitetaan siivilään ja vesi painellaan pois ja sen jälkeen ne kuivatetaan.

Namibiassa on säilynyt monin paikoin hirssin ykkösasema vatsan täyttäjänä, koska tämä viljakasvi kestää hyvin kuivaa ja kuumaa ilmastoa. Se, joka on tottunut lapsesta asti syömään maissista tai hirssistä tehtyä puuroa, ei tule perunoilla tai riisillä täyteen.

Kun namibialaiset juhlivat, kuuluu teurastaa vähintään vuohi ja valmistaa se ruoaksi. Vuohen lihaa ja rasvaa keitetään padassa tuntikausia, ja se maustetaan yksinkertaisimmillaan suolalla tai valmiilla mausteseoksilla, joissa voi olla currymausteita tai pippureita. Vuohen sisäelimet ja silmät voidaan paistaa erikseen nuotion hiilloksilla, ja niitä pidetään erityisinä makupaloina. (Tietoja löytyy Heli Kuusipalon toimittamasta Namibialaisesta keittokirjasta).

Juomana käytetään usein  Oshikundu-olutta eli jauhojuomaa, joka valmistetaan keittämällä ensin hirssistä puuro, joka jäähdytetään. Tämän jälkeen joukkoon lisätään eräänlaista hiivaa, ongavaa, sekoitetaan lisäksi vettä ja jätetään käymään. Juoma on valmista seuraavana päivänä. Oshikundua voidaan juoda esimerkiksi aamiaisella, sillä se on vellimäisen koostumuksen vuoksi täyttävää. - Mitään muutakaan olutta ei myydä sunnuntaisin. Namibian alkoholipolitiikka kieltää alkoholin myynnin lauantain (klo 12) ja maanantain välillä, ravintolat ja kahvilat saavat tarjoilla sitä, mutta mukaan sitä ei voi ottaa.

"Kaikki katsovat sinua, Herra,
sillä sinä annat meille ruokamme ajallaan.
Sinä kätesi avaat meille,
ja lahjasi täyttää meidän kaikkien elämämme." (Virsi 473:1)

Kirkon sakastissa on 1700-luvun epitafialttari, vanha alttari, jossa on monia eri maalauksia. Tämä on yksi niistä maalauksista. Catharina von Preutzin hankkima on taideilmiönä jo kuihtumassa olleen 1600-luvun tyylikauden kaiku. Teoksen muoto noudattaa uskollisesti 1660-luvun barokkiepitafien kaavaa. Epitafi on kirkkoon hankittu vainajan muistotaulu. Tästä en tiedä, ketä varten se on hankittu.

Tänään olin vaihteeksi toimittamassa hautaansiunaamisen tuossa kirkossa. Oli mukava ajella, kun tiet olivat sulat. Vasta muistotilaisuuden aikana alkoi tihutella vettä, joten saimme rauhassa laskea kukat haudalle. Harmaan näköinen päivä, mutta kevättä tämä tietää, nuoskakeli kun on.

Maljakossa ovat jo koivunoksat alkaneet vihertää. Keväästä nekin kertovat.

Sana tälle päivälle: "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen." (Psalmi 90:12)

Vielä on jäljellä lankoja neulojaa odottamassa.

Aamupäivällä olivat pienet muutaman tunnin touhuamassa meillä. Olipa vauhtia, mutta myös rauhallisia hetkiä lukemisen ja palapelien kera. Pieni hieno mies sai krokotiilin valmiiksi ja pikkusisar sitten yritteli sitä saada myös kokoon.

Puhelin soi yhtenään ja sain useita työtarjouksia - monia oli sairastunut ja sijaista kaivattiin. Joitakin työtehtäviä lupailinkin, joten taas viikonloppuna on niin lauantaina kuin sunnuntainakin hommia ja sitä ennen on niihin valmisteluita.

Mies kylvi tänään kirsikkatomaatin, kääpiösamettikukan ja oppineiden kukan siemeniä. Nyt kylvökset ovat uunin päällä lämpimässä.

Illalla kävimme lähikaupungissa teatterissa urheiluseuramme veteraanien kera katsomassa Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva -esityksen. Siinä komedia ja tragedia kietoutuivat yhteen vallanhimon, perinnön odottelun, rakkausseikkailujen ja tossun alla olevan miehen kera.

 Raamatun sana tänään: "Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni." (Psalmi 25:16-17)

Aamulla otimme ohrapuuron uunista ja

se oli kypsynyt yön aikana punertavan maistuvaksi.

Lähdimme mökille, jossa kaadoimme isonison koivun, jossa riitti pölleiksi sahaamista ja pöllien kantoa (Harmittelin, kun en ottanut askelmittaria mukaan!).

Aikamoinen kasa niitä tulikin.

Poltimme risut samantien.

Tuli lämmitti oksia, niin että silmut tulivat jo hiirenkorvillekin.

Nuotion hiilloksella paistuivat makkarat.

Saimme pojalta pilkkivehkeet ja niin oli kokeiltava tänään pilkkimistäkin.

Päivän ensimmäinen ahven.

Oli hankikanne ja niin oli helppoa kävellä jäällä ja piha-alueellakin.

Mökillä oli ollut rauhallista. Ei talven aikana ole ollut paljoa liikehdintää sielläpäin. Jäälläkin näkyi vain yhdet suksenjäljet ja kai joku oli kävellen aikaisemmin käynyt lähistöllä pilkillä. Pihapiiri oli koskematon, eivät edes pupuset olleet vierailleet - myyrien töitä ei vielä näkynyt. Huussissa olivat hiiret mellastaneet ja turpeita levitelleet, mutta saaneet samalla rotanmyrkkyäkin ateriakseen. Niillä on jännä tapa peittää rotanmyrkkyastiaa lehdillä...

Kotiin päästiin jo raukeina illalla ja saunaan pesemään savunhajut ja noet pois tukasta ja ihosta.

Raamatun sana tänään: "Me katsomme odottaen Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä." (Psalmi 123:2)

Valokuvatorstain tämän viikon haastesanana toimikoon VAPAUS!

Toukkavaihe on ohi ja nyt vapaa lentoon - elämään.

(Nuoret ihmisetkin lähtevät kokeilemaan siipiään toukkavaiheensa jälkeen!)

Tein tänään yhteisvastuukeräyksen paikkuureissua. Tarkoitan, että kun edellisen keruureissun tein, niin nyt siellä, missä ei aikaisemmin oltu kotona, yrittelin poiketa uudelleen. Yhteisvastuukeräyshän kerätään tänä vuonna Suomessa ylivelkaantumisen torjumiseen ja Ugandassa tukemaan pienrahoitustoimintaa.

Jos säästöjä ei ole eikä saa kohtuuhintaista lainaa, monille huimakorkoiset kulutusluotot ovat ainoa mahdollisuus äkillisen ja välttämättömän hankinnan rahoittamiseen. Suomessa Yhteisvastuu myöntää yhteistyössä Takuu-säätiön kanassa taloudellisessa ahdingossa oleville ihmisille matalakorkoisia pienlainoja, joiden avulla he voivat saada elämänsä ja taloutensa uudelleen tasapainoon. Lisäksi tähän sisältyy neuvontaa.

Ugandassa Yhteisvastuu tukee uutta elämää aloittelevissa kyläyhteisöissä säästö- ja lainaryhmiä, joiden jäsenille opetetaan taloudenhallinnan ja itsenäisen toimeentulon hankkimisen perustaitoja.

Laitoin sinimailasen siemeniä likoon, jotta vähitellen saamme ituja, uutta vihreää.

Samoin laitoin likoamaan rikottua ohraa puuroa varten. Liotin 2,5 desiä rikottuja ohrasuurimoita puolessa litrassa vettä muutaman tunnin, lisäsin teelusikallisen suolaa ja litran laktoositonta kevytmaitoa.  Laitamme taas yöksi uuniin puuron hautumaan. Aamulla on sitten tiedossa lämmintä makoisaksi hautunutta puuroa.

Sana tälle päivälle: " Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni. Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
(Psalmi 27:7-9)

 Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! Tämän VIIKON AIHE on

KEHYS

MYÖS TEEMAEXTRASSA KÄSITELLÄÄN SAMAA AIHETTA!

Mehiläispesän rakentuminen alkaa kennoista. Kenno on mehiläisvahasta valmistettu kuusikulmainen putki, joka jokaiselta sivultaan rajoittuu toisiin kennoihin. Kennot muodostavat seinämän, jossa kennopohjien toisella puolella on vastakkaiseen suuntaan aukeavia samanlaisia kennoja. Kaikkien toisissaan kiinni olevien kennojen muodostamaa suunnilleen 2,5 senttimetrin paksuista rakennelmaa sanotaan kakuksi. Tarhamehiläisille annetaan kakkujen käsittelyn helpottamiseksi valmiita puukehysteisiä vahapohjukkeita, joihin mehiläiset saavat rakentaa kakut. Kun kehät oli kasattu, langoitettu ja vahoitettu, olivat ne valmiita käyttöön otettaviksi ja pesään laitettaviksi. Kehät sijoitetaan vierekkäin pesäosastoihin, jotka ovat päältä ja pohjasta avoimia styrox- tai puulaatikoita. Kehät ripustetaan osaston yläreunan listoihin sellaisen välimatkan päähän toisistaan, että mehiläiset mahtuvat rakentamaan kakut ja liikkumaan niiden päällä.