Mustavalkomaanantain kuvahaasteessa kurkistetaan mystisesti raollaan olevan ikivanhan oven taakse...

Olin tänään messussa, jossa oli mukana kaikki seurakuntamme rippikoululaiset aloittamassa rippikouluaan ja vanhempia ja kummejakin oli ja messun jälkeen heille yhteinen juttu. Ja messun toimittajat olivat valmistelleet hyvin jumalanpalveluksen. Tämän sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa meitä sisäisessä ja ulkonaisessa hädässä.

Kyllä oli kirkossa väkeä! Pisti vain silmään, kun riparilaiset eivät edes virsikirjaansa viitsineet avata...
Mutta isoset olivat mahtavia! Lauloivat, osallistuivat niin tehtäviin kuin penkeissä - rippikoululaisista kasvaa meillä taas uusi mahtavien isosten joukkokin...

"Isä, sinuun katson
tuskan tulessa.
Sinä tahdot aina
kantaa minua.
Sinulle saa huutaa
henki rauhaton.
Löydän lohdutuksen,
yö kun läsnä on.
Siunaa elämääni,
siunaa työtäni.
Auta, että tunnen
läsnäolosi.
Anna lampun loistaa,
mieli tyynnytä.
Isä, öin ja päivin
pidät kädestä." (Virsi 482:2,4)

Lapsenlapset touhusivat tänään vain sisällä, kun pakkasta oli yli 15 astetta.

Musisointi oli mukavaa tänäänkin. Oli mukavaa, kun edellisellä kerralla unohtuneet soittimet olivat löytyneet ja nyt niillä sai harjoitella.

Monenlaista ääntä kuului - hakka oli tänäänkin tavallaan myös soitimena.

Papan kanssa oli kiva opetella pelaamaan muistipeliä. Alkuiltapäivästä vieraamme lähtivätkin jo valoisan aikana ajelemaan kotiinsa. Me lähdemme kohtsiltään taas pelaamaan lentopalloa ja tänään hiihdotkin jäivät väliin pakkasen takia... Aurinko paistaa kauniisti...

Hiihtoreitillä on monenlaisia kylttejä.  Yksi näistä kertoo yksiselitteisesti, että koirilla ei ole asiaa talvisaikana kuntoreitille eli hiihtoladulle. Koirien kuljettajat eivät kuitenkaan sitä huomioi, vaan kävelevät itsekin laduilla ja antavat koiriensa tehdä myös latu-uralle jätöksiään. Ei tunnu kivalta. Muutama päivä sitten oli paikallisradiossa juttua laduilla kävelemisestäkin.  Jotkut olivat sitä mieltä, että kyllä niin luistelubaana kuin latu kuuluu myös kävelijöille - itse olen toista mieltä: Nämä muutamat talvikuukaudet voisi antaa tilaa  hiihtäjille ja tulla mukaan itsekin hiihtämään kävelemisen sijaan.

Parikymmentä kilometriä hiihdimme tänäänkin. Ilma oli hyvä, kahdeksisen astetta pakkasta vain ja luistava keli. Tosin sukseni luistivat myös hyvin taaksepäinkin, mutta tasatahtia sauvomalla pääsi kyllä hyvin eteenpäin tai sitten luistelubaanalla ei-luistellen. Alamäet luistivat hyvin. Oli mukavaa olla ulkona.

Iltapäivällä tulivat lapsenlapset äitinsä kanssa viikonloppua viettämään. Isä jäi kotiin, jotta sai rauhassa korjata autoaan katsatuskuntoon.Monenlaista vauhtia olikin tänään pienten kanssa: hakka oli pitkästä aikaa käytössä ja monet soittimet, joten ääntä riitti - ihan mukavaa pitkästä aikaa - ja pelasimme unoakin monen monta peliä. Ja pyörivä keinutuoli oli vauhdissa niin että ihan pyörrytti...

Paistoimme vohveleita ja ne maistuivat koko joukolle päärynähillon ja  aurinkohillon = kurpitsahillon kera.Vohvelitaikina oli taas aivan yksinkertainen: 5 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 1/2 tl suolaa, 1/2 dl rypsiöljyä ja vettä niin paljon, että tuli sopivan löysä taikina. Pakasteesta olisi voinut ottaa marjojakin, mutta tänään oli hillopäivä lasten mieleen.

"Herraasi luota aina,
hän johtaa parhaiten
niin menestyksen päivät
kuin päivät murheitten.
Ei itku, huoli auta,
odota Jumalaa.
Myös ristin antaessaan
hän siunaa, rakastaa." (Virsi 379:2)

28.1. klo 8.30 etupihan lumista maisemaa, jossa marjaomenakin on lumipeiton alla. Pakkasta oli aamulla noin 12 astetta.

Teimme takassa uuniohrapuuroa. Liotin 2,5 desiä rikottuja ohrasuurimoita puolessa litrassa vettä muutaman tunnin, lisäsin teelusikallisen suolaa ja litran 3 %:n laktoositonta maitoa ja sekoitin.

Laitoin lämmitettyyn takkaan ritilän päälle vuoan illalla kahdeksan maissa.

Parin tunnin jälkeen puuro näytti tällaiselta.

Ja aamulla kahdeksan maissa se oli kypsää ja maukasta ja hyvin hautunutta, mutta vielä lämmintä uunista otettaessa.

Puuro syötiin maidon kanssa.

Tällä viikolla 1234 kuvaa -haasteessa on aiheina

1. Sileä

2. Rosoinen

3. Mikä ei kuulu joukkoon?

Kävimme tänään ostamassa uudet sukset. Olimme jo pari vuotta tutkineet Nano-suksia ja nyt vihdoin ne hankimme, kun niiden hinnatkin ovat jo laskeneet. Nanopinnoitetuilla suksilla  hiihto kuulemma sujuu lipsumatta ihan ilman voiteita. Pohjan toimivuus ei perustu suksen pohjakuviointiin tai hiontaan, vaan nanomittakaavan reaktioihin, kemian ja pintarakenteen yhdistämisestä. Nanopinnoite toimii sitä paremmin, mitä märempää ja lämpimämpää on.

Huomasin vasta kotona, että hankin hieman pitemmät sukset kuin aikaisemmin minulla oli ollut. Toki noilla suksilla ei pääse vielä ladulle, kun tänäänkin on ollut yli 10 astetta pakkasta. Ne sopivat parhaiten tuollaiselle viiden asteen pakkaskelille ja siitä lämpimämpään. Lisäksi nuo sukset pitää hiihtää kuntoon eli kolmisenkymmenen kilometrin jälkeen ne alkavat kuulemma kunnolla vasta luistaa.

Pohjassa on karheampaa etuosassa ja kanta sileämpää. Kantaan on laitettu/sulatettu  reilusti luistoparafiinia, joka siklillä hiotaan  mahdollisimman tarkkaan pois ja kuitukankaalla tai korkilla hiotaan mahdollisimman sileäksi, jotta saadaan hyvä luisto.

Hankin myös uudet sauvat eli toiset sommat laduttomaan maastohiihtoon. Mies sai uudet monotkin. Nykyajan siteet on sovellettu tietyille monoille tai toisinpäin monojen pohjat siteisiin. Nyt meillä on loppuiäksi hiihtovälineitä! Kunhan vain hiihdämme...

Iltapäivällä kävinkin hiihtämässä parikymmentä kilometriä - vanhoilla suksilla tietenkin, koska oli pakkaskeli.

Sana tälle päivälle: "Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä! (Psalmi 133:1

Päivä kului taas ylen nopeasti. Aamulla aikaisin kävin luovuttamassa taas hieman verta...

Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja kaunis ilma.

Ja ihan sopiva päivä myös äänestyspäiväksi. Kansalaisvelvollisuus osaltani on tällä erää taas hoidettu. Ja jos en enää eläisikään vaalipäivänä, niin ääni on joka tapauksessa annettu sopivaksi katsomalleni henkilölle.

Perinteisesti lähetyspiirissä nautitaan kahvit ja emäntä on leiponut useimmiten jotain suolaista ja jotain makeaa. Olemme yrittäneet päästä kuitenkin siihen, ettei noita leivonnaisia olisi montaa lajia, ettei tulisi kilpailua emäntien kesken ja varsinainen tarkoitus unohtuisi. Kippoon maksetaan sitten ns. kahviraha tai lähetystyön kannatusraha tai millä nimellä sitä kahvikolehtia kukin haluaa nimittää - toisinaan se on todella suuri, seteleitä yleensä. Olin siis lähetyspiirissä kertomassa kuurosta nimikkolähetistämme ja hänen työstään. Samalla kerroin myös Lähetysseuran muustakin työstä, koska olen seurakunnassamme SLS:n yhdyshenkilö.

Yhdet pienet lapasetkin valmistuivat tänään illalla.  Nuo ovat keltaisesta seiska veikasta  noin parivuotiaan kokoa. Ne painavat  28 grammaa.

Käväisin hiihtolenkilläkin. Mies oli käynyt jo päivällä hiihtämässä moninkertaisesti sen, mitä minä hiihdin.

Valokuvatorstaissa tänään inspiroidutaan haasteesta, jossa on kiviä kivien päällä.

Tälle Rautaristille Caminolla pyhiinvaeltaja tuo mukanaan kiven yleensä kotimaastaan asti. Rautaristi on vaellusmatkan korkeimmalle kohdalle pystytetty risti.  Ristin juurelle on tapana tuoda kivi kotoa, omien huolien, syntien, ristiriitojen ja vaikeuksien symbolina. Niin mekin teimme vaeltaessamme tuota Caminoa syksyllä 2009 kohti Santiago de Compostelaa.

Jos flunssa iskee, niin olisi syytä jo etukäteen miettiä sen torjuntakeinoja. Tässä thaimaalainen flunssantorjunta: "Jos hiukset kastuvat sateessa, on ne välittömästi (mahdollisimman pian) pestävä, ettei saisi flunssaa." Näin kertoi Anneli Könni Sipulimaitoa ja käärmekeittoa -teoksessa, jonka on toimittanut Kati Kristiina Mattila. Etiopialainen nuhanhoito-ohje puolestaan on , että pitää laittaa eukalyptuksen lehti sieraimeen ja tukkoinen nenä aukeaa, kertoi Marja-Leena Salin.

Valo on jo ihan portilla, sanotaan, mutta myös, että Paavalin pyryt eivät hyvää tiedä. Sanotaan myös, että Paavalina on tullut vasta puolet talven lumista. (Kustaa Vilkunan Ajantieto).

Päivä kyllä on ollut pakkaspäivä, kolmisentoista astetta  ja tuulistakin eikä latukone ollut mennyt lähistöllä, joten hiihto jäi tältä päivältä. Tosin illalla olimme jumpassa.

Päivällä olin jälleen, kuten yleensä vähintään kerran kuukaudessa, lähetyspiirissä, jossa saimme kuulla nimikkolähettimme kertomisia työstään. Kyllä naisen asema saattaa olla vaikeaa!

Raamatun sana tänään: "Herra rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia." (2 Korinttilaiskirje1:4)

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! VIIKON AIHE ON PAPERI
MYÖS TEEMAEXTRASSA KÄSITELLÄÄN SAMAA AIHETTA!

Poika opetteli leirillä aikoinaan tekemään origamitaitoksia. Palatessaaan kotiin hän opetti kotiväenkin taittelemaan. Näitä kurkia on ollut kiva silloin tällöin väkerrellä - tämäkin nyt vauhdilla tähän neliön muotoisesta paperista vaan ei oikeasta origamipaperista. Japanissahan näitä kurkia käytetään tuottamaan onnea... Japanilaiset koululaiset tuovat keväisin kurjen muotoisia papritaitoksia, origameja puistoon: kurki kuvastaa rauhaa ja harmoniaa.

Alkukirjainten haaste tällä kerralla on OL ja /  tai UL:

Löytyi olkainpuu eli henkari sekä

uloke.

Kivaa. Aurinko paistoi puolen päivän maissa. Kävimme taas hiihtämässä kymmenisen kilometriä (mies taas luistellen toki enemmän). Pakkasta kymmenisen astetta, puuterilunta ladulla, jota ei ollut vielä ajettu, kun latukone oli huollossa tänään ja niin moottorikelkalla oli tehty latua parin päivän ajamattomaan latu-uraan.

 Lumista on metsässä ladun varrella.

Lumista on pihallakin. Marjaomenakin alkaa peittyä lumeen.

Matti Peiponen kertoo kirkon sivuilla, että "Rippikoulun opettajaa harmitti nuorien kiroilu. Sielunvihollisen monet eri nimet kaikuivat leirikeskuksen käytävillä tiheään. Kuunneltuaan sanailua muutaman päivän, opettaja kimpaantui. ”Mitä ihminen avukseen huutaa, sen hän avukseen saa!” Tuo panee todella mietityttämään, ketä huutaa avuksi. Kun kulkee vaikkapa kaupassa ja kuulee ihmisen puhelevan, vaikuttaa, että joka toinen tai kolmas sana on kirosana.

Neuloin sinisestä Nalle aloevera-jojobasta ja Nalle sinikellosta kintaat, joissa kuvio tuli sinikellosta. Tein resorin  kaksi oikein, kaksi nurin sinikellosta ja jatkoin kaksi sinistä ja kaksi sinikelloa koko ajan paitsi peukalossa vain sinistä ja yksi ja yksi. Siis näistä tuli kaksinkertaiset, lämpimät.  Peruskintaassa on 48 silmukkaa ja peukalossa 24. KIntaat painavat  59 grammaa.

Mielestäni on aika työlästä, siis hidasta, neuloa kuviota, mutta ...

Hiihtopäivä jälleen. Tein taas saman lenkin kuin eilenkin. Vähän alle pari tuntia ladulla tekee hyvää. Tänään  tuuli vaakasuoraan ja pyrytti lunta silmille. Juuri kun lähdin lenkille, tuli latukonekin ja puoli matkaa olikin hyvin ajettua latua, loppuosa pöperöistä vanhaa latua. On kuitenkin mukavaa, kun voi laduille lähteä miltei suoraan kotipihasta. Koululaisia oli parikin luokallista ladulla. Muuten aika hiljaista. Nekin eläkeläiset, jotka normaalisti hiihtelevät samaan aikaan, eivät tänään olleet tuossa tuiskussa ladulla.

Latu ylittää tien, jonka reunoilla parhaillaan kaivetaan jätevesiviemärille uraa. Tuota mäkeä onkin hankala laskea alas ja nyt vielä hankalampi, kun tiellä on soraa eikä voi laskea tien yli.

Hiihtämään lähteminen on aina aika työn takana, mutta kun ulos pääsee ja ladulle asti, niin nautin olosta ja menosta. On kivaa, kun ei tarvitse mennä lujaa, vaan saa hiihdellä ja nauttia samalla metsän tuoksuistakin ja katsella, mitä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen.

Eilen illalla olimme pelaamassa lentopalloa koulun liikuntasalissa eli kylätalossa. Samassa paikassa oli myös kylän äänestyspaikka ja myös vaalikeräyslipas.

"Kattotuuletin kuulosti
vedestä lentoon nousevilta joutsenilta
Lariam-lääkkeen vaikutuksen
alaisena potilas puhuu moskiittoverkon alla
läpi yön, kysyy ja väittää vaikkapa
että maa on soikea kuin muna
Hän tietää sen todeksi
Eikä terassin puoleista seinää
voitu pitää pimeän tultua auki,
eläinten vuoksi."

Tua Forsström: Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Teos, 2008)

Aamulla aikaisin lähdin ajelemaan taas kirkkoa kohden, koska minulla oli siellä jumalanpalvelus. Keli oli eilisenkaltainen aamulla, mutta palatessa jo päivä oli kirkastunut ja oli helppo ajella liukkaitakin teitä kotiinpäin.

Tänään oli sanajumalanpalvelus, joten en ollut alttarilla enkä edes saarnatuolissa vaan hoidin jumalanpalveluksen lukupulpetista, koska osa rippikoululaisia oli majoittunut saarnatuolin alle etupenkkeihin enkä olisi heitä nähnyt sieltä saarnatuolista lainkaan. Jumalanpalveluksen jälkeen suntio ja seurakuntaneuvoston jäsen mittailivat alttaria ja pohtivat, miten voisi siirtää alttaripöydän seinästä irti hajottamatta sen rakennetta.

Hiihtämässäkin tänään kävimme puolentoistakymmentä kilometriä. Matkalla bongasin pienen hiihtäjänalun, joka taitaa jo harjoitella tulevia Finlandia-hiihtoja varten.

Joku oli unohtanut polkupyöränsä vaellusreitin varteen: ei oikein taida kulkea lumihangessa!

Kotiin palatessa hiihtolenkiltä miehen partakin oli jäässä. Hetken levon jälkeen  taas uudet urheilut odottavat: lentopallopäivä tänään ennen vaalivalvojaisia!

"Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi." (Virsi 389:1)

Eilen teki mieli jotain "hyvää". Niinpä tein illalla porkkanavohveleita. Neljä porkkanaa raastettuna, nelisen desiä vehnäjauhoja, puoli teelusikallista suolaa, kaksi teelusikallista vaniljasokeria, kolme teelusikallista leivinjauhetta, puoli desiä öljyä ja vettä niin paljon, että tuli sopivan löysä taikina. Paistettiin vohveliraudalla... ja päälle tällä kertaa saskatoonhilloa. (Mikä tahansa hillo olisi voinut olla sopivaa). Iltateen kanssa maukasta!

Mies on alkanut ajatella hiihdon ohella jo kevättä ja kesää. Mehiläisten pesälaatikoihin tulevia kehiä on hän alkanut jo laitella kuntoon. Akkulaturilla johdatetaan sähköä lankoihin ja niin vahalevy sulaa kiinni kehään.

Tänään oli mielestäni aivan kamala keli ajella pikkuteillä. Oli todella liukasta ja jo menomatkan varrella kohtasinkin erään auton tien poskessa. Kun ohittaessani pysähdyin auttaakseni, mies kertoi jo traktorin olevan tulossa. -  Hautajaisten aikana ei vielä satanut lunta. Niinpä saimme rauhassa kuljettaa arkun hautaan ja laskea haudalla kukkaset. Paluumatkalla kotiin alkoi lumipyry, minkä vuoksi matkanteko oli vieläkin hitaampaa kuin aamusella. Eipä onneksi ollut kiirettä mihinkään.

Raamatun sana tänään: "Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta."
(Luukas  4:18-19)

Aamutee

Päivätee

Iltatee

Yötee