Kuumaa on ollut tänäänkin. Hiki on virrannut, kun innostuin myös leipomaan. Tein viitisenkymmentä marjapiirakkaa pullataikinasta, lähinnä mustikkapiirakoita, marjatortun viinimarjoista, kauraoreganosämpylöitä ja täytekakkupohjan. Täytekakkupohjassa oli 4 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl sokeria, 2,5 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 1,2 dl appelsiinimeheua, 4-5 kukkurallista ruokalusikallista omenahilloa, 100 g sulatettua laktoositonta margariinia. Kaikki ainekset sekoitettiin lusikalla, ensin nestemäiset, sitten muut aineet yhdessä.

Pohja paistui kääretorttulevyn tapaan parikymmentä minuuttia 200 asteessa uunissa ja se leikattiin tarkasti kolmeen osaan.

Täytekakun sitten täytti ja koristeli  tytär isälleen.  Täytteenä oli omenahilloa ja kostukkeena omenahilloa laimennettuna vedellä. Päälle tehtiin koristelu viinimarjoilla ja hyytelö sitten hyytelösokerin avulla hyytelöpussin ohjeen mukaan.

Laktoositon kerma vatkattiin ja siihen lisättiin vaniljasokeria hieman ja vaniljakreemijauhetta. Kakku oli munaton ja laktoositon.

Lapsenlapsi on kiinnostunut kaikenlaisista teknillisistä vempaimista.

Illalla oli sukua vierailulla.

Ja kuvattiinkin toinen toistamme.

Ukkonenkin jyrisi, mutta kunnon sadetta emme saaneet, vaan piti kastella taas kasveja. Osan kastelemisesta olen jo luopunutkin.

35 astetta lämmintä! Hiostavaa ja väsyttävää. Kuumaa oli olla poimimassa vattuja vielä illallakin. Päivällä olivat jo kotijoukot poimineet punaisia viinimarjoja. Niinpä aloin keittää niistä yhdessä sileää viinimarja-vadelmahilloa.

 

 

 

 

Rippikoulupäiväkin tänäänkin. Täällä on pieni ryhmä, vain neljätoista nuorta, yksi tyttö ja loput poikia. Kuumaa oli tunneilla. Kaikki eivät jaksa muutenkaan, puhumattakaan helteellä. Välillä on työlästä ymmärtää. Ehtoollinen puhutti ja pohdiskelutti. Joku oli ollutkin ehtoollisella jo ennen rippikoulua. Meillä Suomessahan saavat lapsetkin ehtoollista vanhempiensa, kummiensa tai isovanhempiensa kanssa, jos osaavat erottaa ehtoollisen tavallisesta ateriasta eli ovat saaneet opetusta ehtoollisesta.  Usein nuo ovat jo kouluikäisiä, mutta kyllä monet nuoremmatkin ymmärtävät asian. Aikanaan oma kai noin kaksi ja puolivuotiaana otettiin mukaan ehtoollispöytään siunattavaksi ja kun poistuimme sieltä, hän sanoi: ”Kaikki tädit sai Vitolia, mutta mulle ei annettu mitään”.

 

 

 

 

 

 

"Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra,
jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua
kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava
hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän
kertaa", vastasi Jeesus." (Matt. 18:21-22)
 

Viikonloppu on ollut aika tavalla kiireinenkin. Menin perjantaina töiden jälkeen mökille ja nautin mustikkametsässä kävelystä ja vähän poimimisestakin.  Lauantaina oli taas työpäivä ja illansuussa mieskin tuli mökille ja menimme metsään kuten myös tänään. Uimme ja saunoimme ja nautimme luonnon rauhasta.

 

Ja tässä viikonlopun mustikat odottamassa pakkaamista ja kuljetusta eteenpäin.

Jaakko heitti tänään kylmän kiven veteen. Tänään aamulla veden lämpötila oli vain 23 astetta enää.

Lentopallopelissä illalla oli kyllä jo aivan hiostavan kuumaa...

Mustavalkomaamantain aiheena on nyt ASETELMA. Asetelma voi olla monenlainen - tässä on aseteltu aika monimutkaisesti ja kun se avataan, niin onpa siinä asettelemista - vaan myös tuo täyttänee asetelman vaatimukset.

 Aamulla tuuli kovaa ja oikeastaan myrskysi. Lähdimme kuitenkin kuuden paikkeilla taas uimaan altaalle me ja perheen vanhemmat. Vesi oli lämmintä, mutta emme kerinneet uida yhtä paljon kuin edellisenä päivänä, koska piti keritä aamupalalle ennen kirkkoon jumalanpalvelukseen menoa. Jumalanpalvelus alkoi jo kello 8 Pécsin luterilaisessa seurakunnassa.

Jumalanpalveluksen jälkeen palasimme kotiin , söimme välipalan ja lähdimme puoli kymmenen maissa koko perheen kanssa Kaposváriin.  Tuo kaupunki on lääninsä pääkaupunki, jossa on asukkaita noin 60 000. Somogy-läänin pääkaupunki sijaitsee Etelä-Dunántúlin kukkuloiden keskellä Dráva-joen ja Balaton-järven välissä. Se on emäntämme Erzsébetin koulukaupunki . 

Matkalla Kaposváriin pysähdyimme näkötornille.

Aamulla oli aikainen herätys, koska takan asentaja tuli aikaisin.

Mies kantoi jo eteisestä valmiiksi takkakiviä järjestyksessä ohjelistan mukaan asennuspaikan lähelle. Taas tuli hänellekin askeleita tänään paljon.

Eteenpäin on jo päästy kulmatakan teossa.

Luukkuaukotkin ovat jo näkyvissä.

Ja tässä takka valmiina. Vain alakivet on vielä päällystettävä, kun ne olivat toimituksesta unohtuneet lähettää maalaukseen.

Lapsenlapsikin oli vanhempineen tänään marjastamassa - tällä kertaa vattuja.

Pappa teki sitten hänelle pihalle leikkimökin takkakivien kuljetuslaatikosta. Yhden tuollaisen laatikon vein eilen pienelle hienolle miehellekin.

Minun päiväni on sujunut kaikenlaisessa pienessä kuten töiden valmisteluissa ja pikkuisen vatun poiminnassakin puhumattakaan Unkarin matkan kuvien ja tekstien siirtämisestä blogiin.

Kotilot ovat tehneet tuhojaan kukkapenkissä: Ovat mokomat syöneet matkan aikana lähes kokonaan samettikukat. Myös etanat tai kotilotkin ovat innostuneet kalvamaan kurpitsoja ja kesäkurpitsoja ja myyrät kaivaneet koloja kurpitsapenkkiin. Mitenkähän ne kasvit saisi suojattua?

Eilen töiden jälkeen menin mökille poimimaan mustikoita ja tietysti uimaan. Veden lämpötila oli 26 astetta!

 

 

 

Päivän sana: "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!" (Psalmi 118:24)

Mustavalkomaanantain #32 haasteena on tällä kertaa LINTU / LINNUT.

Kotona jälleen olemme matkalta palattua viime yönä. Tuliaisiksi toin tuoreita leipiä ja aprikooseja.

Päivävieraskin katsasti pihamaan ja kierteli ympäri taloa - varis.

Aamulla aikaisin lahdimme uimaan eli 6.30 aloimme olla jo altaalla. Uimme melkein puoli kilometria. Sitten palasimme aamupallle ja pikaisesti lahtöön. Lamminta oli jo aamulla yli 30 astetta. Koko perhe lahti retkelle mukaan. Me suomalaisvieraat seka isantaperheemme teimme kokopaivan matkan lahiseudun kyliin. Bussilastillinen lahti yhdeksan maissa Domuksen parkkipaikalta koko Pécsváradia.

Óbányassa tutustuimme savenvalantaan paikallisen museokaynnin jalkeen. Nuori tyttő opiskeli sukunsa ammattiin ja naytti meille myős tyőpajassaan, miten ruukku syntyy. (kuvasarja tulossa tahan) Toki sita ei viela poltettu, koska polttaminen vie moniaiat tunteja ja vaatii yli 670 asteen lammön.

Geresdlakin kyla tai kai oikeastaan kunta vaikuttaa elinvoimaiselta huolimatta koostaan: alle tuhat kuntalaista. Asutus on saksalaisperaista suurelta osin ja mukana on nyt 14 suomalaista perhettakin, joilla on kesamökki siella. Suomalaiset ovat kai suurimmaksi osaksi Joensuun seudulta. saimme vierailla noin viidessa suomalaisperheessa, joihin meidat jaettiin. Itse paasimme sellaiseen perheeseen jossa isannan aiti asuu useamman kuukauden vuodesta siella ja poika perheinen noin kuukauden samassa talossa. Elakkeela olijat voivat viipya pitempaan kuin muut. Kylassa on 8-luokkainen koulu, kauppa, kukkakauppa, pankki, kenkakorjaamo, leipomo ym. mita tarvitaan. Ja nukkemuseo, jossa vierailimme. Siella on myös muutama suomalalsien nukke, jotka oli tehnyt yksi matkalaisistamme.

Lopuksi siirryimme Bólyn kylaan, jossa kavimme museossa ja naimme pari haaseuruetta. Mauseleumia esiteltiin meille ja myös kiipesimme sen kellotorniin asti. Sielta kavelimme illallispaikkaamme, jossa vietimme monta tuntia hyvan illallisen aarella jutellen.

Tapasimme talla matkalla myös viimevuotisen perheemme eli kaksoset ja heidan vanhempansa, jotka vierailivat Unkarista meilla kotona. Oli mukava tapaaminen.

Yha aikaisemmin aamulla olemme heranneet ja syoneet aamupalan perheessa ja lahteneet paivan koitoksiin. Tanaan lahdimme liikkeelle jo puoli yhdeksan maissa.

Kadunvarsilla on monenlaisia patsaita niin talojen seinillä kuin muutenkin.

Päivän ruokalistakin oli kivasti koristeltu.

Kavimme myös vihannes- ja hedelmatorilla katselemassa ja ostimme aprikooseja paivan valipalaksi matkalla oppitunneille.

Samalla poikkesimme postissa,

josta ostimme kokonaisen arkin Pécsin kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi painettuja postimerkkeja.

Oppitunneilla tanaan kertailimme oppimaamme.

Leikimmekin, nayttelimme ja

 Mikä eläin?

piirsimme toisille sanoja, kilpailimme Unkarin tietämyksessä, kokeilimme, miten hyvin osasimme lukusanoja unkariksi tai miten osasimme lausua nuo ässät ja gy, ny, ly-yhdistelmat.

Meilla oli hyvat opettajat. Oli ihan mukavaa, joskin lamminta. Lounaan jalkeen mies ja kaverinsa kavivat ruokaperaisilla eli nukkumassa oppihuoneen lattialla, kun me toiset juttelimme ja odottelimme opasta, jota seurasimme kavelylla Pécsin keskustakierroksella.

Vierailimme Pécsin ainoassa toimivassa moskeijassa,

jonka eteiset on modernisoitu (Kuva otettu kattopeilin kautta).  

Pääsimme sisalle asti jopa kengin käytäviä pitkin. Moskeijan viileydessä oli muutamia miehiä lueskelemassa.

Moskeijan lattiassa oli ristikin muistona.

Minareetti oli vanha, mutta sinne ei voinut kiiveta, koska sen kunto ei ole kovin hyva. Minareetista ei kuulu rukouskutsua nykyään kuin perjantaisin.

Kaupunkikierroksellamme kuljimme kaupungin vanhoja rajoja seuraten.

Vanhan sisääntuloportin luona oli Fransiscus Assisialaisen patsas lintujen juoma-altaineen

Fransiskaanikirkon edessa.

Kävimme mäella, jossa oli paikka, missa ihmiset voivat puistossa mm. lueskella kirjoja, joita voi lainata sielta ja palauttaa taas takaisin lahtiessaan, istuskella, makailla, ostaa juomia tai jaateloa ...

Piispan palatsin ohi kävelimme tullen katedraaliin. Katedraalin vieressa on myos hautakammioita, joiden ylla on lasikatto. Kaupunki on kasvanut vuosisatojen ja tuhansien kuluessa ylöspain ja on kaivettu esille monenlaista vanhaa arkeologisissa kaivauksissa.

Jatkoimme matkaa puistoon, jossa oli eilisen viimeisessa museossa katselemamme taiteilijan patsas.

Tulimme Pyhalle Bartholomeukselle nimettyyn kirkkoon, joka oli aikaisemmin ollut valilla moskeija. Siella nykyisessa katolisessa kirkossa on edelleen moskeijan tunnusmerkkeja.

kaupunkikierroksen loputtua menimme ystavien kanssa jaatelolle jaatelobaariin - viilea mukava tila! Sen jalkeen kiertelimme viela ostoksilla ja kavelimme "kotiin" ilalliselle, jossa jalkiruokana oli monenlaista mukavaa:aprikooseja, nektariineja, paarynoita, melonia, pensasmustikoita, vadelmia ja monenlaisia pikkuleipia. Toki sita ennen suihkuun viilentymaan, koska reilusti yli 30 astetta oli tanaankin lampötila. Askeleita tanaankin tuli riittavasti, joten emme illalla lahteneet enaa minnekaan.

Sana talle paivalle: "Kun Jumala tayttaa mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpaiviensa kulumista." (Saarnaaja 5:19)

Pécsin valloitus jatkuu. Aamulla jo osasimme kulkea kavellen kielenopiskelupaikkaamme Szent György Fogadóon. Olemme alkeiskurssilla.

Valitettavasti opettajamme aani oli poissa ja saimme toisen opettajan, toki hyvan, ja hanen poikansa avuksi, joten meilla oli intensiivinen kaksi ja puolituntinen.

Lounaan jälkeen isäntäperheemme tytär haki meidät kotiin, jossa hetken odottelimme isäntää töista.

Sitten lähdimme ajelemaan kohti Villánya ja näimme paljon viiniköynnöksiä.

Villányssa on paljon viinikellareita, jotka ulottuvat pitkalle maan sisaan, jotta viini pysyy sopivan viileana ja kosteus valmistuksen aikana on sopiva. Niitä on jopa kahdessa kerroksessa.

Vierailimme veistospuistossa,

kiviveistamölla, missa taiteilijat ovat tehneet töitään. Siella oli monenlaisia töitä, muun muassa kynsi,

nenä, aallot ja leijonakin.

Yksi teos oli suomalaisen taitelijankin, Mauno Sakari Kiviojan vuonna 1976 veistämä Cirkuszi ló .

Täällä oli yksi kappale kutakin teosta ja valmis ja useammat samanlaiset olivat sitten hankituilla paikoilaan mika missakin pain Unkaria tai muualla. Tuo kynsi on paikallaan Pécsissa nahtavana. 

Matka jatkui Siklókseen, jossa on 

linna, jonka ehka vanhin osa on vuodelta 1249. Muurit linnan ymparilla ovat 1500-luvulta.

Matka jatkui Harkányn kautta takaisin kotiin. Harkányssa on uimapaikka, jossa on rikkipitoista vetta.Auton lampömittari naytti 35 astetta.

Lahdimme viela kavelylle kaupungille. Katutöitä on vielä kesken, vaikka kulttuuripääkaupunkivuosi on jo meneillään.

Kavimme katsomassa luterilaisen kirkon, jossa olin ennenkin vieraillut.

Matkalla söimme mahtavat jäätelöt: sain hyvaa laktoositonta jäätelöa ison tötteröllisen!

Kuljimme kaunpunginteatterin ohikin.

Lapsille oli järjestetty eri puolilla kaupungin keskustaa monenlaista tapahtumaa.

Illalla perheeseen tuli toisiakin suomalaisia illalliselle. 

Mahtavan iso meloniannos oli jälkiruokana!

 ja juttelimme pitkaan, kunnes oli aika lahtea katsomaan - jalleen keskustaan, tulishowta.

Aamulla herasimme jo aikaisin. Perheen isäntä lähti töihin jo puoli kahdeksaksi. Hän pyöräilee työhönsä tuon parin kilometrin matkan.

Perhe laittoi maittavan ja runsaan aamupalan meille. Aamupalan ruokamäärä lisääntyi vielä päivittäin! Perhe kuljetti meidät

opiskelemaan unkaria yhdessa muiden matkaisten kanssa.

Niinpä opettelimme Judith Vargan ohjauksessa lähinnä unkarin kielen ääntämistä ja niitä tervehdyksia, joita tarvitsemme joka päivä.

Pidimme ennen lounasta lauluharjoitukset kaupungintalon vierailua varten.

Lounaankin saimme kielenopiskelupaikassa. Lounaan jalkeen menimme kaupungintalolle, jossa meilla oli vastaanotto.

Pécsin apulaiskaupunginjohtaja Márta Kunszt otti meidat vastaan ja esitteli tätä kulttuuripaakaupunkia.

Meille myös kerrottiin tämän viikon tapahtumista kahvinjuonnin ohella.

Pääsimme vierailemaan neljassa museossa emäntämme kanssa.

Ensimmäiseksi kävimme koko ryhmämme kanssa katsomassa Munkácsy Mihályn Kristus-kuvia. Han oli tehnyt todella isoja maalauksia noin 4,5 x 7 metrisen "Ecce homo" ja kaksi muuta työtä oli näytteillä. Kristus Pilatuksen edessa oli ollut muutama vuosi sitten Suomessakin.

Tuon edellisen museon pihan seinässä oli aurinkokello.

Otimme myös ryhmäkuvan tullessamme museosta.

Kadun varrella oli parissakin paikassa aitaa, johon oli kiinnitetty paljon lukkoja.

Nämä lukot olivat kiinnittäneet aitaan pariskunnat, jotka tällä tavoin halusivat kertoa sitoutumisestaan. Kummallekin jäi oma avain lukkoon, jolla sen voi avata ja poistaa. Kerrotaan, että monet heittivät avaimet pois, jotta heidän liittonsa/ystävyyssuhteensa pysyisi. Kuulemma myös Ruotsin prinsessa Viktoria ja Daniel-puoliso olisivat laittaneet oman lukkonsa aitaan.

Matkalla seuraavaan museoon kuljimme torin poikki. Torilla oli monenlaisia vesijuttuja kuten tämä hienoa suihkua suihkuttava altakuljettava. Ihanasti viilensi oloa, muttei juuri kastanut!

Pistäydyimme myös korjauttamassa silmälasini, jotka painoivat hankalasti nenäpieltä. Sain uudet pehmusteet laseihin silmälasiliikkeessä eikä taaskaan maksanut mitään.

Pécsissä on ollut Zsolnayn keramiikkatehdas, jonka töitä oli museossa kronologisesti. Zsolnayn perhekunnan keramiikkatöihin tutustuimme Zsolnay-museossa. Hyvin erikoisiakin töita sielta löytyi. Joku Zsolnay oli innostunut käärmeisiin ja niiden kuvia oli hanen kaudellaan esineissä. Pécsin tunnetuin tuote on Zsolnayn posliini, jonka erikoinen vihreä väri on peräisin sen sisältämästä eosiinista.  Vuosisadan vaihteessa oli keramiikka-astioiden ohella kuuluisinta rakennuskeramiikka, jota suosittiin erityisesti jugendrakentamisessa. Vilmos Zsolnay (1828-1900) perusti Pécsiin edelleenkin toiminnassa olevan perinteikkään Zsolnayn posliinitehtaan.  Zsolnay perusti tehtaansa kehiteltyään erikoisen emalipinnan "Eosin". Zsolnay Porcelan Muzeum –posliinimuseo  esittelee paikallista posliininvalmistusta 1800-luvulta nykypäivään.Zsolnayn posliinimuseossa  on esillä muun muassa vuonna 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä palkinnon voittaneita esineitä.

Ehka mielenkiintoisin museoista oli Vasarely-museon näyttely. Vasarely oli pécsiläissyntyinen Ranskassa asunut taidemaalari. Victor Vasarely (1906-1997) oli erittäin tärkeä taiteilija. Hän oli paitsi loistava optinen taiteilija, mutta myös tunnettu optisen taiteen isä. Hän kehitti geometrista abstraktia taidetta. Hanen taidettaan, maalauksia, seinämattoja, seka moniulotteisia graafisia ja plastisia töita näimme. Kuuluisin niistä taitaa olla seepra.

Pécsissä on taiteilija Csontváryn alias Mihály Tivadar Kosztkan (1853–1919) museo. Csontvary, jonka värit, maisemataulut ja mielisairaus ovat tuoneet monen mieleen tunnetumman hollantilaisen taiteilijan. Alun perin apteekkarina työskennellyt mies päätti 27-vuotiaana ryhtyä taiteilijaksi. Hän alkoi opiskella 41-vuotiaana ja eli muutenkin hyvin omalaatuista elämää välittämättä rahtuakaan aikansa taidekäsityksistä. Hänen taiteilijanuransa kesti vain 15 vuotta, mutta tuona aikana hän ehti maalata satoja teoksia. Vei yli 60 vuotta, ennen kuin hänen lahjakkuutensa ja ansionsa taiteilijana tunnustettiin.

Kavelimme sitten perheemme luo kaupungin keskustasta kaupungintalon ohi ja torin, jossa voi leikkiä vedessä.

Lapsilla oli hauskaa ja taisi olla hieman isommillakin.

Söimme sitten yhdessä iltaruokaa pari tuntia ja juttelimme kaikenlaista samalla (kylläkin lahinnä saksan kielellä). Kuuma päivä oli tänäänkin. Tarkkaa lukemaa en tiedä, mutta oli ennustettu 37 astetta.

Aamulla aikaisin lähdimme kotoa parin tunnin yöunien jalkeen. Mies toi autolla bussipysakille tavarat ja vei auton kotiin. Bussi tuli ja matkasimme ryhmämme mukana lentokentalle. Meitä matkalaisia oli sitten Pécsissä18 osastomme Suomi-Unkari seuran jäseniä.

Helsingistä lensimme Budapestiin,

jossa meita odottivat meillä olleet viimekesäiset vieraamme

riisipiirakoiden ja vesipullojen kanssa.

Tavarat lastattiin bussiin ja sinne mekin siirryimme ja lähdimme matkaan. Unkarissahan ei ole ollenkaan maan sisäisiä lentoja, mutta maa on hyvin pieni ja etäisyydet ovat pisimmilläänkin vain muutaman tunnin mittaisia. Teiden kunto on kohtalaisen hyvä.

Taukopaikalla näimme leipäauton, jossa leivät olivat aivan paljaina laatikoissaan. Menisiköhän tuo Suomen terveystarkastajien tarkastuksessa läpi?  

Bussi kuljetti Pécsiin mm. kauniiden auringonkukkapeltojen poikki Tonavan varrelle Dunaföldvariin kalakeitolle ja tauolle.

"Tonava kaunoinen..." Tuon sillan kupeessa oli ruokapaikkamme, kalaravintola Halászcsárda.

Saimme eturuoaksi kalakeittoa.

Pääruoaksi oli pastaa, jonka päällä oli rahkantapaista kotijuustoa ja paistettua silavaa.

Matkalla saimme paperikassin, jossa oli kaulaan ripustettavaksi keramiikasta tehty nimikirjainlaatta jokaiselle omansa. Näin meidät oli sitten hyvä tunnistaa! Kassissa oli myös Pécsin kartta ja esitteitä.

Perille Pécsiin pääsimme puoli kuuden maissa kunniakonsulin omistaman ravintolaan. Suomella on Pécsissä kunniakonsulaatti. Kunniakonsuli on György Kator. Olimme Pécsin Unkari-Suomi seuran vieraina ja majoituimme yksityiskoteihin. Pécsin Unkari-Suomi seura on perustettu 1974. Suomi-Unkari Seura on aktiivinen kulttuurijärjestö, jonka toiminta painottuu kielisukulaisuuteen ja kulttuuriyhteyksiin. Aluksi puheenjohtajana oli Tivadar Csorba, sitten Tamás Márk (1983-84), József Végh (1984-2004), Károly Tóth (2005-06) ja Anja Haaparanta (2007-). Anja Haaparanta toimi nyt oppaanamme ja osin kielenopettajanammekin.

Meidät vastaanotettiin hienosti ja

pääsimme asuinperheemme luo. Suihku ja ateria ja illalla kävimme vielä kävelylla raunioilla ja vapaudenpatsaan luona katselimme Pécsin valoja.

Monin paikoin Unkarissa näimme tämän (peukalon) sormenkynsipatsaan, johon tutustuimme jo ensimmäisenä iltana ensimmäisen kerran.

Tästä patsaasta emme päässeet selville, mitä se esittää tai kuka sen on valmistanut. Ihan kuin alastomia ihmisiä eri asennoissa olisi siinä kuvattu.

Linnan rauniot.

Moderni Kristus-patsas kahdelta suunnalta kuvattuna Havihegyllä.

Patsaan lähellä on lumivalkoinen kappeli, joka on rakennettu vuonna 1690 muistoksi. Perinnekertomuksen mukaan Pécsin asukkaat olivat kantaneet  käsissään vuorelle kaikki rakennusmateriaalit.

Usein kuljettajanamme toimi perheen tytär, joka ajoi autoa todella hyvin nuoresta iästään huolimatta.

Työpäivä ja lapsenlapsipäivä ja pakkauspäivä maanantaina. Kahdet lapsenlapset olivat tänään meillä.

 

 

Pakkasimme matkalaullisen vaatteita ym. tavaroita, kun aamuyöstä lähdemme käväisemään Pécsissä.

Ja on hiostava olo... kasvitkin on kasteltu...tänään oli taas lämpöennätys - radion mukaan 33,7 astetta!

Perjantaina olin kastekodissa kotikäynnillä. Vauvojen isoveli ehdotti, että käyttäisin kastepyssyä, kun pienet veljet kastetaan. Isoveljellä oli ulkona lasten uima-allas ja siinä voi leikkiä vesileikkejä isovanhempien vahtiessa vierellä.

Ukonkellokin oli alkanut kukkia mökin pihassa.

Kotona taas puolestaan viinimarjat alkavat kypsyä. Punaiset on suojattu verkoin, valkoisia ja mustia ja vihreitä ei. Mökillä suojasin punaiset harsoilla. Valkeat viinimarjat alkavat jo olla maistelukunnossa nekin.

Nauriitkin ovat kasvaneet syötävän kokoisiksi maukkaiksi pehmeämaltoisiksi.

Tämän kesän ensimmäiset vatut ovat kypsyneet puutarhassa.

Basilika on kasvanut hyvin rehevästi ja se lähti vuorollaan kuivuriin.

Mies on ahkeroinut: uunin taustan korjaus on edennyt maalausvaiheeseen.

Mustavalkomaanantain # 31 haasteena on tällä kertaa RANNALLA. Tässä on mies rannalla onkimassa juhannuksena.

Katso myös toistenrantakuvat

Mustikoita, talkkunaa ja hieman sokeria survotaan yhteen ja syödään - herkkuani. Ja mustikoita riittää taas tänä vuonna.

Mies on slammannut uunin taustaseinää.